Yläkerran aula
Uuden maton innoittamana löysin hieman kadoksissa olleen sisustusinnon. Vanhalle matolle piti löytää paikka ja siitä se sitten taas lähti. Maton lisäksi kannoin yläkerran aulaan parvekkeelta Ikean PS-sohvan talvisäilöön kosteiden ilmojen takia ja aulassa alkoi armoton tavaroiden pyörittely.
Yläkerran aula on ollut hieman haastava sisustettava ja alkuun ajattelin, että siihen tulisi pieni työpiste. Totuus on kuitenkin se, että kotona työt tehdään keittiönpöydän äärellä ja aulaan asetettu työpöytä keräsi lähinnä kaikenlaista ylimääräistä ryönää. Ryönän seurauksena työpiste sai lähteä ja tilalle tuli paikka löhöilylle, jota pikkulapsiperheessä tuskin päästään sen enempää harrastamaan. Mahdollisuuden sattuessa on hyvä kuitenkin olla valmiina!
Alkuviikosta pyörittelin mielessä sitä, että yläkerran aulan ikävä ilmapiiri johtuu vanhasta punakasta senkistä. Tammiparketin kaverina tuntui, että punakkaa puuta on yksinkertaisesti aivan liikaa ja sävy korostui matottoman lattian myötä entisestään. Mielessä vilahti, että laittaisin vanhan senkkivanhuksen myyntiin mutta pienen siirron myötä, violettiin vivahtavaa seinää vasten, senkki näyttää pitkästä aikaa tosi raikkaalta, ainakin oman silmään. Ehkä myös vaalealla matolla oli oma osuutensa asiaan ja punakkuus ei enää tuntunut niin raskaalta.
Monet teistä ovat kyselleet uuden kotimme seinien sävyjä. Teen ensi viikolla niistä oman postauksen, joten joudutte vielä hetken niitä odottelemaan.
Aulaan asettui myös jonkinlaisen blogihyllyn maineen saanut Ikean Vittsjö. Inhottava pölynkerääjä, mutta maineensa veroinen kapistus. Halusin hyllyyn hieman rauhallisemman tunnelman ja käänsin kirjat hyllylle nurinpäin. Miehen mielestä maailman erikoisin ratkaisu, mutta eipä näihin jo kertaalleen luettuihin kirjoihin tule enää juurikaan palattua. Loput kirjat sain sullottua piiloon katseilta, siihen punakkaan vanhaan senkkiin.
Kyllä tämä koti alkaa tästä pikkuhiljaa muotoitua meidänlaiseksi. Isompana urakkana tälle vuodelle on vielä mäntyportaiden maalaus ja maalipurkit odottavatkin jo tekijäänsä. Sen jälkeen pääsen näyttämään teille kodista hieman laajempaa kuvaa, kun nyt tuntuu, että porrashirvityksen takia kuvausinto on kutakuinkin nolla - ne perkeleet kun näkyy kamerassa lähes jokaisesta kuvakulmasta.