Viisitoistavuotta ja makuuhuone näyttää jälleen samalta

Kiinnostus sisustamiseen alkoi vuonna 2000, kun sain ikioman huoneen isosiskon muuttaessa omilleen. Huone oli rintamamiestalomme suurin ja teini-ikäisen pakopaikka. Hirsiseinät eristi hyvin ääntä ja sain rauhassa luukuttaa stereoista isosiskon levyjä. Oi niitä aikoja!

Huoneessa oli muurattu piippuseinä ja sain luvan maalata sen siniseksi. Elämäni ensimmäisen kerran tartuin maalipensseliin ja sudin seinämän mustikansinisellä. Lisäksi virittelin ikkunaan siniset verhot ja sängylle levitettiin tummansininen päiväpeitto. Seinille valikoitui siniset taulut ja kirjahyllyllä komeili pitkä rivi sinisiä koriste-esineitä. Muutin pois kotoa vuonna 2003 ja sen jälkeen sinistä ei kotonamme nähty, sitten vuoden 2017.

Kun mietin uuden kotimme sävyvalintoja, tummansininen maailma houkutteli kovasti. Viisitoistavuotta ja trendien kiertokulku on tehnyt tehtävänsä - olin jälleen valmis palaamaan kaksituhattaluvun siniseen sisustukseen.

Kauttaaltaan maalattuun mustikansiniseen makkariin on joka ilta ihana mennä. Väitteet sinisen rauhoittavasta tunnelmasta voin ehdottomasti allekirjoittaa ja tummanpuhuva yleisilme on nappivalinta etenkin makuuhuoneeseen. Valkoinen raikastaa tunnelmaa täydellisesti ja puu tuo tilaan kaivattua lämpöä.

Viimepäivinä makuuhuoneessa on vietetty erityisen paljon aikaa. Flunssakuume jyllää perheessä ja etenkin minä ja mies olemme saaneet osamme.

Harmi, että lapsuudenkodin tavoin siniseen makuuhuoneeseen ei kiikuteta flunssapotilaalle äidin keittämään karpalokiisseliä.

Oi niitä aikoja!