Vaimo sisustajana – miehen näkökulma

Pitkään se on tätä kinunnut. Vaimo.Haluaisi minun kertovan millaista on asua sisustusvimmaisenpuolisona. Aluksi vastustin jyrkästi. Sitten loivensin kantaanihitusen. Siinä vaiheessa peli oli jo pelattu, tunnistin tilanteenkokemuksesta. Vaimo oli vienyt tämän(kin) erän. Jotenkin kummastituntuu saavan tahtonsa aina lävitse.

Mutta. Sain minäkin sovittua hiemanpelisääntöjä. Tämäkin opittu kokemuksen kautta, siitä lisäätuonnempana. Sovimme, että minä kirjoitan postauksen näilläehdoilla:

1. Vaimo ei saa lukea tekstiäennakkoon
2. Vaimo ei saa kommentoida tekstiäyhden (1) vuorokauden aikana julkaisusta

En oikeastaan tiedä miksi halusintuollaiset reunaehdot tälle kirjoitelmalle. Ehkä se tuntui siltä,että sain olla päättämässä asiasta, jonka vaimo oli jopuolestani päättänyt.

Vaimoni on tekijäihminen. Häntouhottaa ennen kuin on miettinyt asiaa jokaiselta kantilta. Tämäon varmasti syy miksi vaimoni saa aikaan asioita. Hän tekee jakokeilee. Hän tekee virheitä ja onnistuu. Hän tekee uudestaan jayrittää uudestaan. Saa aikaan asioita. Minä olen toisenlainen.Tuumailen ja pohdiskelen. Ihailen vaimoni toimeliaisuutta.

Ihan vielä ei päästä sinnesisustukseen asti. Tässähän innostuu kirjoitellessa, joten jaetaanyksi muisto matkan varreltamme, joka mielestäni kuvaa vaimoanipersoonana. Olimme hankkimassa ensimmäistä autoamme. Menimmeensimmäiseen autokauppaan → ei päästä koeajulle asti. Toinenautokauppa, ensimmäinen koeaju. Vaimo päätti: tämä otetaan.Siinä vaiheessa ehdin puolittaisilla lauseilla kysellämahdollisista tyyppiviosta, rahoituksesta jamitänäitänytonautonostoonliittyviä -kysymyksiä, mutta nimetolivat jo paperissa. Oli muuten hyvä auto. Seat Ibiza, pizzataksi.

Arvostan kaunista kotia ja siisteyttä,mutta olen yleensä liian laiska edesauttamaan kummankaantoteutumisen puolesta. Mutta kun istuskelen taas yhdenpintaremontin/tavaroiden siirtelyn/tapetoinnin/maaluun jälkeenolohuoneemme sohvalla, voin vain fiilistellä tuota touhupetteriä.Olipa sillä taas silmää! Kelpaa miehen köllötellä ja katsellauutta printtiä seinällä.

Sitten se asia johon lupasin tekstinalussa palata tuonnempana. Se tuonnempi on nyt. Meillä on yksisemivakiintunut malli sisustamisen/muutosten suhteen. Vaimo ehdottaajotakin uudistusta, yleensä melko radikaalia. Tyrmään idean. Vaimopalaa asiaan vähän ajan päästä. Tyrmään idean hiemanlöyhemmin. Vaimo palaa asiaan vähän ajan päästä. Hyväksynehdotuksen sellaisenaan tai pienellä mausteella muutettuna. Kaikkiovat tyytyväisiä.

En tiedä onnistuinko tekstissäni niinkuin olin ajatellut – tämäkin on ajattelua, joka on vierastaelämänkumppanilleni. Hän ei mieti onnistumisia tai epäonnistumisia– hän tekee. Joten jätänpä minäkin tuollaisen turhanpohdinnan. Käytetään mieluummin jäljellä olevat rivittärkeämpään, loppukaneetteihin.

Arvostan ja kunnioitan vaimoanisuuresti. Hän ei pelkää tehdä sitä, mitä me muut yleensäpelkäämme: jahdata unelmiaan. Intohimonsa löytäminen, sentoteuttaminen ja siinä tekemällä oppiminen. Voisiko sitä paremminitseään toteuttaa ja iloa muille tuottaa? Kyllä minäkin vieläjonain päivänä. Kunhan ensin olen pohtinut asian jokaiseltakantilta.