Mielen myllerrystä, oivalluksia ja uusia unelmia

Vuoden viimeisiä tunteja viedään ja olin jo melkolailla sitä mieltä, että en millään tavalla tänne blogiin ryhtyisi paketoimaan mennyttä vuotta. Tietokone oli kuitenkin ollut visusti repussa yli viikon, joten yht`äkkiä tekikin mieli avata se ja samalla myös vähän omaa mieltä.

Blogi on ollut tänä vuonna aiempaa hiljaisempi ja tässä joululomalla myös oivalsin sen, että miksi.

Kevätkausi oli omissa ihmissuhteissa melkomoista myllerrystä. Kun omassa elämässä myllersi, ei liioin tehnyt mieli puhua seinien säyistä saati sisustustyynyistä. Onneksi solmut kuitenkin aukesi ja täytyy sanoa, että haastavien hetkien jälkeen sitä oppii tuntemaan paremmin ennen kaikkea itsensä.

Kevätkauden kriiseily uuvutti ja siitä toipuessa meni kesä ja varmaan vähän syksyäkin. Mistään uupumuksesta ei ole kuitenkaan ollut kyse, mutta luovuutta ei yksinkertaisesti riittänyt enää kotioloihin etenkin, kun työ imi siitä viimeisetkin rippeet. Lisäksi, kun istuu tietokoneella kaikki päivät en ole halunnut avata viikonloppuisin konetta lainkaan. Siitä tulee väistämättä mieleen työt ja aivot on pakko nollata välillä.

Syksyllä aloitin omien töiden ohella sisustussuunnittelun pääopettajana Jyväskylän Kristillisellä Opistolla. Todella mielenkiintoinen opin paikka myös itselle ja sitä on huomannut pestin myötä innostuvansa omasta työstä jälleen ihan eri tavalla - opiskelijoiden into tarttuu väistämättä myös itseensä.

Riittämättömyys on kuitenkin ollut toisinaan myös läsnä ja on itsekin hyväksyttävä myös se, että vuoden koulutus antaa hyvät eväät, mutta kaikkea ei ehdi mitenkään opettaa. Ja että se ei ole omaa taitamattomuutta.

Suunnitteluhuone Nionio Oy

Olen päässyt tekemään vuoden aikana upeita kohteita, tavannut kiinnostavia ihmisiä ja löytänyt oman ammatillisen identiteettini. Tähän saakka olen toiminut yrittäjänä toiminimen kautta, mutta nyt joulukuussa perustin osakeyhtiön, joten samalla minusta tuli myös toimitusjohtaja!

Iso harppaus yritystoiminnan suhteen oli myös lisäkäsien palkkaaminen - keväällä harjoittelun aloittanut Pauliina on nykyisin minulla hommissa kuukausisopparilla. En malta odottaa mitä kaikkea ensi vuosi töiden suhteen tuokaan tullessaan. Todella kiinnostavia projekteja onkin jo kalenterissa.

Uusi koti

Elokuussa muutimme uuteen kotiin ja voi että miten ollaan nautittu! Hieman pelotti syrjempään muuttaminen, mutta ei ole harmittanut. Oma rauha ja kotiin asettuminen on ollut juuri sitä mitä ollaan kaipailtu.

Ensi vuonna alkaa sisustuspuuhat, sillä etenkin näin joululomalla monet ajatukset ovat kirkastuneet. Talvella olisi vielä tarkoitus maalailla meidän makuuhuone, rakennella vähän sängynpäätyä, tapetoida aulaa, hommata kaapistot ja remppailla kevyesti keittiötä. Kun lumet ovat sulaneet, siirtyy elämä ulos ja piha pitäisi saada vähän viihtyisämmäksi. Viikonloppuna juhlimme ihanan ystävän Piian 40v. syntymäpäiviä (häneen ja kouralliseen muita upeita naisia olen saanut tutustua blogin kautta) ja siellä pysähdyimme pienellä porukalla pohtimaan haaveita ja unelmia tulevalle vuodelle. Eikös se ole niin, että kun unelmat sanoo ääneen, tuppaa ne myös toteutua? Siispä tässä omani:

1. Luovuus. Kun luovuus katoaa, katoaa kaikki. Toivon, että ensi vuosi olisi entistä luovempi, idearikkaampi ja täynnä uusia oivalluksia.

2. Terveys & hyvinvointi. Loppuvuodesta sairasteltiin ihan urakalla. Ensi lapset ja sitten minä. Keuhkokuume kaatoi sängyn pohjalle täysin pariksi viikoksi ja siitä toivutaan edelleen. Odotan, että pääsisin urheilemaan ja sitä kautta voimaan paremmin.

3. Koira. Koirakuume alkoi ihan varkain ja kasvaa päivä päivältä. Tässä välipäivinä meillä oli kylässä ihana karvainen vieras Pipo, joka näissä kuvissakin on mukana. Kaipaan lenkkikaveria ja nyt kun omat pojat ovat vähän isompia, olisi ilmeisesti hoivavietin tyydyttämiseen vielä tarvetta. Mies tosin totesi, että voi häntäkin nyt vuosien jälkeen vähän enemmän helliä, mutta kyllä minä taidan ennemmin siihen koiraan kääntyä..

Mistä sinä haaveilet?

-Maru