Asiat tarvitsevat oman aikansa

Viime aikoina olen pyrkinyt välttämään heräteostoksia.Ne kun tuppaavat olemaan niitä, jotka eivät yksinkertaisesti tule kestämään aikaa. Totta puhuakseni, olen pyrkinyt välttelemään myös monia sisustusfoorumeita, sillä tällä hetkellä omaan ajattelumalliin ei sovi keskustelun aloitukset: "ostin hyllyn ja nyt mietin mitä siihen laittaisin". Minun on vain tosi vaikeaa ymmärtää tässä tämän hetkisessä tavara-ahdistuksessa, että miksi ostaa hylly jos siihen ei ole edes vielä mitään laitettavaa? Just don´t get it.Vuoden alku on hyvä hetki raivata kotia ja pohtia omia ostotottumuksia. Ja todellakin myönnän, että minä en missään määrin ole malliesimerkki kulutustottumusten suhteen, mutta voisin jopa sanoa, että hyvällä tiellä tässä jo ollaan.Heräsin viimeistään siihen, kun hoksasin ettei neljän hengen tavarat tunnu mahtuvan meidän 98m2 asuntoon. Minun mielestä pitäisi mahtua ja kyse ei ole mistään muusta kuin siitä, että roinaa on liikaa. Ihmiset mahtuu, mutta tavarat ei.Eroon muistojen laatikoistaAloitin kotimme siivousprojektin omasta vaatehuoneesta ja lastenhuoneen kaapistoista. Yllättävän monesta laatikosta löytyi muistoja ja tärkeitä pieniä esineitä, jotka kuitenkaan jostain syystä eivät ole saaneet arvoistaan paikkaa ollakseen esillä. Kodeissa on kerrostumia elämästä ja eikö rakkaat muistot saisi olla ennemmin esillä, kuin piilossa varaston pohjalla - olisiko tässä jo riittävä syy raivata osa muistojen laatikoista?Jos en ole kaivannut jotain erityistä tavaraa pian kahden vuoden muuton jälkeen, niin tulenko koskaan kaipaamaan? Tuskin, mutta sen verran tuntuu ikävältä, että vielä en ole pystynyt niitä heittämään pois. Ajattelin kuitenkin tehdä sen; jättää lasten vauva-aikaisia vaatteita ja helistimiä yhden pienen laatikollisen ja surutta viskata kierrätykseen teinivuosien rakkauskirjeet.Mikä on tarpeeksi?Sanotaan, että minimimäärä tavaroille olisi 1000 esinettä per henkilö. Tähän ei kuitenkaan mahdu esimerkiksi harrastusvälineet, joita meiltä löytyy paljon. Esikoinen on puhunut haaveestaan aloittaa jääkiekon ja fakta on se, että emme mahtuisi nykyisessä kodissa kuivattamaan varusteita missään - paitsi saunassa. Vielä älyttömämmältä tuntuu se, että muuttaisimme isompaan kotiin vain sen vuoksi, että mahdollisten jääkiekkovarusteiden vuoksi emme voisi jäädä tähän.Tuohon 1000 tavaraan tuskin mahtuu lasten lelut (esim. legot), mutta aikuisille minimimäärä on varmaan aika relevantti. Ollaan tosin oltu aina melko maltillisia lasten lelujen suhteen ja tänä jouluna pojat saivat kaksi omaa joululahjaa ja yhden yhteisen isomman. Aiempina vuosina ollaan kotiuduttu joulun vietosta valtavan tavarakasan kanssa, mutta tänä vuonna oli ihanan kepeä fiilis palata kotiin. Otetaan tulevinakin vuosina taatusti käyttöön samanmoinen systeemi, että ostetaan yksi arvokkaampi lahja, johon kaikki perheenjäsenet osallistuu. Tänä vuonna hommasimme meille Nintendo Switch -pelikonsolin, josta on ollut iloa meille kaikille.Mikä on tarpeellista?On hirvittävän vaikeaa määritellä mikä kullekin on tarpeeksi ja jokainen saakin määritellä sen ihan itse - toisilta se käy hieman kätevämmin kuin toisilta. Viime viikkoina olen myös todella paljon miettinyt, että mikä todella on edes tarpeellista. Nintendo Swich on tietenkin kaikkea muuta kuin tarpeen, mutta toisaalta taas jätin ostamatta esimerkiksi keittiöön tämän, jonka kanssa olin jo kävelemässä kassalle. Nintendo on taasen jo lyhyen olemassaolon aikana tuottanut valtavasti iloa koko meidän perheelle, sillä yhteiset pelituokiot ovat osoittautuneet paljon hauskemmiksi meille kaikille, sillä tabletin tuijottamisen sijaan pääsemme puuhastelemaan yhdessä.Kauppaan on jäänyt nyt alennusmyyntien aikaan useampi ennen tarpeelliseksi koettu kuppi ja kippo, mutta toisaalta taas olen kartuttanut omaa vaatevarastoa jonkin verran - samaan aikaan luopunut vanhoista ja rikkinäisistä. Panostanut laatuun ja ostanut jotain myös ketjuliikkeistä.Suurena suuntaviivana olkoon tämän vuoden kodin poistoille ja uusien hankinnoille;Asiat tarvitsevat oman aikansa.-Maru