Yrittäjänpäivä

Kulunut vuosi on ollut monelle yrittäjälle raskas ja nekin, joilla on mennyt koronasta huolimatta ihan mukavasti, on joutunut väistämättä miettimään oman yrityksen toimintatapoja uusiksi.

Itsellä starttaa vuoden vaihteen jälkeen seitsemäs vuosi yrittäjänä ja joulukuussa suljin toiminimen ja perustin osakeyhtiön Suunnitteluhuone Nionio Oy:n. Vaikka yrittäjyysvuosia alkaa olla jo ihan mukavasti takana, oli vuodenvaihde osakeyhtiömuutoksen vuoksi melko kiireinen. Yrittäjänä sitä joutuu/pääsee oman ydintyön lisäksi puuhastelemaan kirjanpidon ja muiden hallinnollisten asioiden parissa, jotka eivät ainakaan itselle ole niitä mieluisimpia (siis nauttiiko joku niistä muka?)

Tänään vietämme yrittäjän päivää ja pitkästä aikaa olisi lienee aika myös kertoa omia kuulumisia - että miten täällä oikein nyt menee osakeyhtiömuutoksen, korona, lapsiperhearjen ja töiden tiimellyksessä.

Korona & yritys

Luulen, että monet ei jaksaisi enää lukea koronasta ja olen itsekin postauksissa yrittänyt vältellä aihetta, koska yksinkertaisesti kevään jälkeen tuntuu että olen itsekin ollut täynnä koko koronaa. Olisi kuitenkin miltei mahdoton jakaa kuulumisia, jos virusta ei mainitsisi - väistämättä se on ollut yksi isoimmista asioista myös yrittäjyyden näkökulmasta.

Ennen maaliskuuta vakavissani mietin, että olisin napannut töihin vielä kolmannen suunnittelijan omaan talliin. Pauliina aloitti minulla reilu vuosi sitten kuukausisopparilla omana yrittäjänä ja valitettavasti tänä syksynä olen joutunut muuttamaan sopimusta siten, että työllistän häntä aina tarpeen mukaan. Karu fakta on se, että tälle syksylle ei ole tullut yhtään suurempaa toimisto- tai julkista kokonaisuutta työn alle, jotka kuitenkin ovat olleet juuri niitä projekteja, joihin eniten kaipaan toisen suunnittelijan apua.

Onni on ollut se, että en ole suunnittelutöissä laittanut munia vain yhteen koriin, vaan tehnyt tietoisesti koko ajan julkisia kohteita, kuin myös yksityiskoteja. Osakeyhtiömuutoksen myötä päätin keskittyä yksityiskotipuolella nimen omaan hirsirakentamiseen ja hankkia asiantuntemusta etenkin puu-/hirsirakentamisesta. Se on osoittautunut hyväksi, sillä hirsikodit ja -mökit ovat täyttäneet tiiviisti loppuvuoden ja vuodenvaihteen kalenterin.

Oma toimiala on onneksi sellainen, joka ei ole ollut koronan myötä ensimmäisenä tulilinjalla. On ollut kuitenkin hirvittävän surullista seurata omien yrittäjäkollegoiden tarinoita, jotka eivät ole olleet niin onnekkaita. Virus todellakin yllätti meidät kaikki ja myllersi ajatusmaailmamme totaalisesti ihan uusiksi.

Itse olen niitä, jotka heräävät ihan eri tavalla eloon kriisitilanteiden keskellä ja alkaa toimimaan. Maailma pysähtyi kahdeksi viikoksi ja niiden aikana ehdin selventämään itselle monta ajatusta ja toteamaan, että hyvin tässä itselle käy. Yritysmaailma kohtelee usein hyvin niitä, jotka vastoinkäymisistä huolimatta eivät jää vellomaan murheen alhoon, vaan ratkaisevat ongelman ja ei pidä itseään ja toimintaansa itsestäänselvyytenä. Eikä pidä nyt ymmärtää väärin - muun muassa tapahtuma-alan elanto on ollut tiukassa eikä loppua toistaiseksi näy. Siinä ei hirveästi lämmitä oma toimeliaisuus tai ongelmanratkaisukyky. Osa on väistämättä joutunut luopumaan unelmastaan.

Tilaa luovuudelle ja luottamukselle

Viimeaikojen näkyvin kohde on ollut toki Tuusulan asuntomessuilla nähty Honkarakenteen Honka Huomen. Projekti oli tietenkin itselle ainutlaatuinen sekä ikimuistoinen ja on ollut ihana seurata miten ihanasti kohde otettiin messuilla vastaan. Asuntomessuja itsessään ei ole ammatillisesti kokenut asiaksi, joka uran aikana haluaisin saavuttaa, mutta ne mahdollistavat monia asioita kuten esimerkiksi juuri Huomenen kaltaisen kohteen toteuttamisen, jossa ei ole vielä loppukäyttäjää. Se antaa suunnittelijalle ihan erilaista vapautta suunnitteluun ja luovaan prosessiin.

Vaikka nautin asiakastöistä on usein asiakas kuitenkin se, joka ikään kuin estää suunnittelijasta toteuttamasta sitä luovaa ja hulluttelevaa puoltaan. Ja toki se on myös näin ja täytyykin olla - kun tehdään ihmisten koteja on asukkaalla päätäntävalta ja sieltä suunnittelija saa reunaehdot niin budjetin kuin tyylillisten seikkojen suhteen.

Viimeaikoina on kuitenkin hyvin usein käynyt niin, että omat asiakkaat ovat toistuvasti nostaneet pinterestistä tismalleen samat ideakuvat ja laattatoiveet. Toisistaan tietämättä toki, mutta välillä itseä harmittaa kuinka tasapäisiksi olemme tyylillisesti tulleet instagramin ja pinterestin myötä. Muutos tähän suuntaan on ollut etenkin viimeisen kahden vuoden aikana silmiinpistävä. Tämä on ehkä myös yksi syy, miksi olen nauttinut julkisten kohteiden suunnittelusta kotikohteiden rinnalla niin paljon - siellä ei ole reunaehtona kenenkään yksittäisen ihmisen toiveet vaan tilaa on ollut enemmän omalle luovuudelle. Balanssi säilyy mukavasti, kun pääsee tekemään hyvin erityyppisiä kohteita.

Ne asiakkaat ovat olleet oman työhistorian aikana kaikkein tyytyväisimpiä, jotka luottavat suunnittelijan kädenjälkeen ja näkemyksiin kaikkein eniten. Ihmiset eivät osta tavaraa ja palveluita, vaan asiantuntemusta, tarinoita ja tunnelmia.

Syksylle on ihania uusia aloituksia töiden saralla, perhe-elämä pyörii tasapainoisesti tahoillaan ja olen hurjan kiitollinen siitä, että parisuhde on kasassa, perhe on terveenä ja läheisille on tapahtumassa ihania asioita.

Aloitin ystävien kanssa uuden harrastuksen painonnoston parissa ja joulukuussa kisaillaan porukalla leikkimielisesti. Ystävät ja perhe pitää ajatukset muualla kuin töissä.

Ajatella, että reilu kuusi vuotta sitten painelin vauva kainalossa Kuopion uusyrityskeskukseen ja sanoin, että ajattelin ryhtyä sisustussuunnittelijaksi.

“Ei kannata” siellä sanottiin.

Ryhdyin silti ja tässä sitä nyt ollaan.

Upeaa yrittäjänpäivää kaikille yrittäjille!

Postauksen kuvat: By Emmi