Värit on pop!

Sain tässä taannoin kiellon hommata kotiimme mustavalkoisia verhoja. Minulle ei usein esitetä sisustukseen liittyviä toiveita, joten päätin kunnioittaa miesväen tahtoa. Ihailin näitä Marimekon POP -verhoja jo ajat sitten ja tänään tormäsin niihin -50% alennuslaarissa. Noh, tiedättekin miten siinä sitten kävi.

Jos asuisin yksin niin kotimme olisi taatusti mustavalkoisempi. Siitäkin huolimatta, että viehätyn retrosta ja kirkkaista väreistä. Luulen, että en kuitenkaan tekisi näin rohkeita valintoja värien suhteen, jos minua ei lievästi painostettaisi valitsemaan jotakin räväkämpää. Mustavalkoinen on perusvarma ja etenkin näiden arvokkaimpien kankaiden hankinnassa ei haluaisi valita pieleen. 

Olen etsinyt sopivaa värikästä verhokangasta melko pitkään. Kivojakin olen löytänyt jo useita, mutta en ole raaskinut ostaa. Sisustuksen ammattilaiset ovat muuten ennustaneet, että mustavalkoisuus alkaa pikkuhiljaa väistyä värien tieltä. Niin, ja värien lisäksi pinnalle nousee 90-luku ja kirsikkakalusteet. Yök.

Muun muassa näistä yllä olevista kankaista olen haaveillut:

Kauniste, sunnuntai.

Kauniste, muilla mailla.

Marimekko, luovi.

Pitkään ikkunassa keikkuneet räsymatot saivat nyt väistyä pois olohuoneesta. Toinen verhoista meni keltaiseen lastenhuoneeseen (sopii muuten sinne täydellisesti) ja toinen kaapin kätköihin. Yhden verhon poistuminen toi myös kauan kaivattua avaruutta koko kotiin.

Mites siellä? Viehätytkö väreistä vai miellyttääkö mustavalkoinen?