Vaarilla on saari ja minulla some-riippuvuus

Oikeastaan saari on minun isän ja äidin, molempien. Eikä meillä ole vaaria, vaan pappa. Saari on täydellinen rauhoittumisen tyyssija, jossa ei toimi netti eikä puhelin. Viikonloppu ilman somea oli täydellistä, vaikka huomasin tottumuksesta ottavani puhelimen käteen melko usein. Pisti miettimään tätä somekoukkua, josta aion talven jäljiltä päästä eroon. 

Somessa on paljon hyviä puolia. Omasta mielestäni huomattavasti enemmän hyviä kuin huonoja. Alkoi kuitenkin ahdistamaan se, että kuinka paljon oikeasti vietän aikaa somessa. Sometan imettäessä, odottaessa, tv:tä katsellessa, aamulla ekana ja illalla vikana. Aika noloa myöntää, mutta totta se on. Hävettää.

Somettoman viikkiksen aikana:

• Perehdyin järkkärin asetuksiin ja koen oppineeni kuvauksesta rutkasti lisää. 
• Syötin vauvaa ja katsoin häntä, enkä puhelinta. Joka kerta.
• Illalla, grilliherkkujen äärellä keskityin omaan lautaseen, enkä jonkun muun lauantai-illan herkkuhetkeen. Seurasta puhumattakaan.
• Nukuin paremmin.
• Nukuin päiväunet.
• Katsoin lasteni touhuja enemmän, keskittyneesti.

Hyviä juttuja kaikki. Paljon parempia, kuin yksikään somen tarjoama hyvä puoli. Tässäpä onkin pureskeltavaa joksikin aikaa ja kesän tullessa some jää edellisvuosien tapaan elämässä taka-alalle. Viime viikolla karsin facebookista rutkasti vanhoja päivityksiä sekä kuvia. Sen jälkeen tuli hurjan kevyt olo. Hiljaa hyvä tulee ja ei hätää, en minä täältä kokonaan mihinkään katoa. Kiinnitän vain vähän enemmän huomiota kokonaisaikaan, jota ruudun edessä vietän.

Miehellä on enää 6 päivää töitä ja sen jälkeen ollaan koko kesä, koko perhe kotosalla.
Kylläpä kannatti mennä naimisiin opettajan kanssa. 

Mites siellä? Jääkö kesällä somettaminen vähemmälle? Myönnätkö olevasi somekoukussa?