Olen kirjoittanut Nuapurissa blogia nyt aika tasan kolme vuotta. Huh, kuinka aika onkaan vierähtänyt. Kolmen vuoden aikana perheemme on kasvanut yhdellä uudella jäsenellä ja asumisen ja arjen tarpeet ovat kahden lapsen myötä muuttuneet melkoisesti. Itse olen kasvanut näiden vuosian aikana paljon ja blogi kulkenut oman kasvun kanssa käsikädessä. Enkä nyt tarkoita lukijamääriä, vaan ennemminkin omaa tyyliä, rohkeutta kirjoittaa ja ylipäätään kehittymistä valokuvaamisen ja tekstien jäsentelyn suhteen.
Bloggaaminen ei ole ihan niin yksinkertaista, kuin miltä se saattaa toisinaan lukijoille näyttäytyä. Ainakin itse joudun toisinaan jäsentelemään blogitekstejä melko pitkään ja toisinaan valmiina on pelkkä kuva ilman tekstiä. Itselle tekstin tuottaminen onkin se vaikein osuus, mutta itsensä haastaminen on monesti tekemisessä se kaikkein mieluisin juttu!
Blogini on nyt melko saman ikäinen kuin esikoispoikani. Sellainen uhmaikäinen tättähäärä. Toisinaan hurmaava ja helposti lähestyttävä, mutta toisinaan taas jotain ihan muuta. Tiedättehän.
Kun silloin kolme vuotta sitten julkaisin ensimmäisen blogitekstin, niin ei minulla silloin ollut mitään tavoitteita bloggaamisen suhteen. Aloitin blogin puhtaasti ilosta tekemiseen - olin tuolloin ensimmäisestä lapsesta äitiyslomalla ja aika kävi yksinkertaisesti pitkäksi. Tuota tekemisen puutetta ei enää ole, mutta ilo tekemiseen kytee minussa edelleen. On ilo kirjoitella
StyleRoomissa ja parasta portaalissa on hurmaavat tyypit, joiden kanssa pääsen säännöllisen epäsäännöllisesti jakamaan bloggaamisen ilot ja murheet.
Muutama vinkki omaa blogia pohtiville
Yhden neuvon tai oikeastaan vinkin olen antanut oman blogin perustamista miettiville - älä mieti liikaa. Anna mennä! Poista liian tiukka suodatin, muuten et saa koskaan sylkäistyä ensimmäistä blogitekstiä ulos. Päiväkirjahäpeä tulee kuitenkin, kun selaat myöhemmin alkuaikojen tekstejä. Luota siihen, että kehityt - niin kuvaajana kuin kirjoittajana. Mieti reunaehdot mistä et bloggaa. Perhe? Lapset? Lasten taudit? Mies? Kirjoita niistä asioista mistä pidät - mitkä ovat intohimojasi?
Some totuus, koko totuus?
Lueskelen itse hyvin eri tyyppisiä blogeja. Yksi näistä on Kertun
Modernisti Kodikas -blogi, jonka taidokasta kirjoitustyyliä ja mielenkiintoisia juttuaiheita lueskelen mielelläni. Kuinka Kerttu keksitkään aina niin koukuttavia tekstejä?! Tässä hiljattain Kerttu julkaisi
tekstin siitä, että jotkut olettavat blogitekstien olevan ainut totuus bloggaajan elämästä. Tai noh, ei ihan näillä sanoilla, mutta kuitenkin - kukaan ei voi tietää millaista elämää joku pelkän somen perusteella viettää. Jäin pohtimaan omaa somepersoonaa Kertun tekstin tiimoilta. Millainen minä olen somessa? Millaisen kuvan annan itsestäni lukijoille? Olenko sellainen todella?
Monet tuttavat usein kommentoivat seuraavansa elämäämme blogista. Elämämme on aivan jossain muualla, kuin blogissa. Se on väsyneissä aamuherätyksissä, iltasatuhetkissä, sylin kaipauksissa, keskustelutuokioissa ja niissä erimielisyyksissä, jotka eivät blogiin tai muihin somekanaviin pääse.
Kuten Kerttu tekstissään totesi - mitäpä jos joskus kysyisit, että mitä oikeasti kuuluu?
Somemaru
Kysyin mieheltäni hiljattain, että olenko hänen mielestään Snapchatissa oma itseni? Tätä ennen olin pohjustanut keskustelua sillä, että kuinka mukavan aito ilmapiiri siellä vallitsee. Poissa ovat kauniit kuvat ja siistit kodit - kuinka virkistävää!
Miehen vastaus oli viiltävä ei. Tai siis joo. "Tai siis ehkä sä olet, mutta et kotona". Olen ilmeisesti kehittänyt itselleni tietämättäni oman somepersoonan. Tiedättehän, taas yhden sellaisen tyypin joka olen, mutta en sitten kuitenkaan ole. Kyllä meistä jokainen käyttäytyy taatusti vaikkapa vanhempien seurassa omalla tavallaan ja oman puolison kanssa toisin. Ystävistä puhumattakaan.
Harvoin löydän itseni somen ääreltä väsyneenä ja ei niin ispiroivana tyyppinä. Somemaru on siis se melko aktiivinen puoli minusta. Herkkä ja innokas. Kaikki kuitenkin ehdottomasti minua itsenä, mutta elämäniloiset hetket korostuvat täällä. Hyvä niin!
Blogin kirjoittaminen on siitä haastavaa, että tekstiin pitäisi saada oma persoona kehiin. Kuka täällä kirjoittelee ja millainen tyyppi tämä Maru oikein on? Tässä taannoin kysyin teiltä lukijoilta, että mitä haluaisitte lukea blogista. Beauty of Life -blogin S laittoi ihana kommentin, jota jäin miettimään:
Lisää aiheita vaan kehii ja sun ihanaa-pirtsakan-hauskaa-huumorintajuista luonnetta vaan enemmän esille täälläkin ;)!!!
Ilmeisesti tämä tyyppi on jäänyt vähemmälle ainakin täällä blogin puolella. Mut hei, lupaa yrittää jatkossa enemmän!
Ja suurin kiitos näistä kuluneista vuosista kuuluu teille lukijoille! Kiitos lukuisista kommenteista ja myötäelämisen hetkistä. <3
