senkki

Olin inhonnut meidän korkeakiiltovalkoista tv-tasoa jo pidemmän aikaa. Kiikarissa oli vanha 50-60 -luvun teak-taso ja sitä sitten pyydysteltiinkin jokusen tovin. Yhden kohtuuhintaisen jätin jo ostamatta, kun mies kielsi. Sen jälkeen harmitti pitkään ja ilmoitin itsekkäästi, että seuraavan osuessa kohdalle en kysele. 

Toissapäivänä nettikirpparia selaillessa silmään osui suttuinen kuva vanhasta tasosta. Kuva kertoi riittävästi, vaikka vähän jännitti, että miltä se livenä tulee näyttämään. Hintaa 50€. Laitoin ilmoituksen perään tekstarin. Mitään ei kuulunut. En meinannut saada unta, kun mietin, että joku muu oli ehtinyt ennen minua. Seuraavana päivänä soitin perään. 

Valitsemanne numero ei ole käytössä.

Siitä seurasi armoton googletus ja puhelinnumeroselvittelyt. Ei auttanut, kun laittaa vastailmoitus ja toivoa, että ilmoitukseni osuisi myyjän silmään sillä samalla nettikirpparilla, johon ilmoitus tasosta oli laitettu. Eikä aikaakaan, kun myyjä otti yhteyttä - oli nähnyt ilmoituksen ja kertoi puhelinnumeron menneen väärin. Pienet voitontanssit tepastelin ja ilmoitin isännälle, että nyt lähti korkeakiiltovalkoinen taso myyntiin!

Aamulla mies lähti senkinhakureissulle. Minuutin kuluttua lähdöstä isäntä tuli kuitenkin takaisin ja kertoi auton renkaan menneen puhki. 

Onko se pakko hakea tänään?

On.

Sinne se sitten lähti. Vaihtoi renkaan ja haki senkin. ♥ Onneksi se oli vielä kauniimpi kuin kuvissa. Ihastuin etenkin puisiin vetimiin, sillä luulin niiden olevan kuvan perusteella muovia. Sisustin tason lasten päikkäreiden aikaan paikoilleen, vaikka sen pinta kaipailee vielä pientä kunnostusta (ja johdot siistinpää sijoittelua). Mies makoili sohvalla ja totesi, että onhan se hieno. No onhan se!