Ruokoilevat kädet

Ostin Paper Collectiven rukoilevat kädet jo viime kesänä, mutta sain ne seinälle vasta nyt. Parempaa paikkaa rukoileville käsille tuskin on, kuin makuuhuoneen sängyn pääty. Vaikka en ole mitenkään erityisen uskonnollinen ihminen, niin rukous ja sen symbolinen merkitys on peruja lapsuudenkodista. Tuolloin iltaruokous kuului jokaiseen päivään, mutta jostain syystä en ole saanut jatkettua perinnettä omille lapsille. Kuulun todennäköisesti siihen luterilaiseen valtaväestöön, joka käy kirkossa pari kertaa vuodessa. Jouluna ja häissä, jos sellaiset sattuu kirkossa olemaan. 

Joulun lähestyminen kertoo myös jonkin asteisesta henkistymisestä. Silloin sitä muistaa antaa enemmän ajatuksia toisille. Niille, joilla ei välttämättä mene niin hyvin kuin itsellä. Lahjoittaa muutama lasten vanha lelu niitä tarvitsevalle tai vierailla yksinäisen vanhuksen luona. Tehdä jotain hyvää, eikä vain ajatella tekevänsä. Istua Joulukirkossa ja ajatella, että olo ei ole ollut pitkään aikaan yhtä levollinen. 

Oih, Joulun odotus on kyllä ihanaa aikaa. 

P.S. Jouluvalot (kausivalot) viritelty!