Remonttivimmasta ei päivääkään!

Minulla on meneillään jokakeväinen asuntokuume, jota yritän lievittää oman kodin pienillä remonttiprojekteilla. Elän muutoksesta ja en tiedä, että tulenko koskaan tyytymään täysin valittuun asumisratkaisuun. Aina sitä tuppaa haikailemaan jotain muuta. Milloin olisi kova hinku maalle, toisinaan taas kaupungin keskustaan ja välillä omakotitalolähiöön. Kiusaan itseäni asuntoilmoituksia selailemalla, vaikka ei me olla tästä juuri nyt mihinkään lähdössä. Haaveilumielessä vain.Pienen wc:n remppa odottaa edelleen tekijäänsä ja pikkuhiljaa asunnossa lojuvat, kasaamattomat vessakalusteet alkaa jurppimaan allekirjoittanutta. Tekisi mieli maalata olohuoneen seiniä ja välissä tässä on kunnostettu pari parveketta. Mies väittää, että en pysty keskittymään yhteen asiaan ja viemään sitä rauhassa loppuun, kun toinen jalka on jo uudessa projektista.En ymmärrä mistä hän puhuu.Valistin miestä, että sisustusharrastuksen yksi tärkeimmistä asioista on pohdiskelu ja suunnittelu. Unelmointi, joista vain osa pannaan toteen. Huomaan, kuinka hänellä alkaa valumaan hikikarpalot otsalta, kun edes ajatuksen tasolla nostan esille omia suunnitelmia kodin sisustuksen suhteen.Se missä omat listaukset tuntuu päässä ihanalta puuhastelulta, on ne toisen mielessä päättymätön tehtävälista ja loppumaton rahanreikä. Mahtaa olla raskasta elää vuoristoradassa - hän ehtii hypätä kyytiin silloin, kun rata on jo kierretty. Tänä vuonna mieskin tunsi tyytyväisyyttä, kun liki kolmenkuukauden sairastelun jälkeen pääsin sohvalta ylös ja takaisin järjestelemään tuikkukuppeja.Niin, kolmenkuukauden rästihommat on tekemättä ja siinä sohvalla makoillessa ehti pohtia jos jonkinnäköistä kotiprojektia. Ai että, kesää ja tekemättömiä remonttihommia kohti!-Maru