Pitkiä aamuja

Näin pikkulapsiperheellisenä termi "pitkät aamut" saa ihan uudenlaisen merkityksen. Aamu tosiaan tuntuu kestävän ikuisuuden, kun herätys on klo 05.00. Isi ei kelvannut, joten ahtauduin Aan sänkyyn jonka ilokseni huomasin haisevan pissalta. Siinä me pissalakanoissa sitten kahdestaan köllöteltiin - minä ja poika. 

Kahdeksaan mennessä sitä on jo pessyt pari koneellista pyykkiä, tehnyt blogipäivityksen, syöttänyt Veen, Aan, syönyt itse, selannut hesarin, harjoitellut potalla käyntiä, paijannut ja lohduttanut. 

Kevättä kohti.