Pärettä perintönä

Tasaisin väliajoin käyn penkomassa vanhempien tiluksia ja kiikutan omaan kaupunkikotiini maalaistalon aarteita, joita he eivät hoksaa arvostaa. Takaterassille kuunnostin viime viikolla vanhasta navetan ovesta pöydän (tästä myöhemmin lisää) ja eilen bongasin ullakolta vanhat Thonetin wieniläistuolit. Thonetin tuolit sai jäädä mummolaan, mutta kerroin kuitenkin tuolien alkuperän ja sen, että niitä ei kannata viskata roskalavalle. 

Pärekori on peräisin äitini lapsuudenkodista ja toimii pojan junaradan säilyttimenä. Jämäkkää tekoa nuo vanhat pärekorit, sillä kestää hyvin 2-vuotiaan kovakouraiset otteet.

"Saat ottaa, mutta kunhan et sitten myy kirpparilla eteenpäin." Toteaa äiti joka ikinen kerta, kun bongaan jonkun aarteen. 

"No en tietenkään!" Vastaan. 

Aina.