Päivä, jolloin arki kepeni

Ollaan asuttu nykyisessä kodissa puolitoista vuotta. Kuopiossa asuimme ihanassa lintukodossa, jossa kaikki naapurit oli aivan huippuja ja pojat saivat elää siellä hyvinkin vapaata elämää. Melko pian selvisi, että tässä nykyisessä kodissa näin ei tulisi olemaan..Jo muuttopäivänä seinänaapurit esittelivät itsensä "vanhoiksi juopoksi" ja vielä silloin minä ajattelin, että mikäpäs siinä. Vanhat juopot ovat ihan tuttua juttua lapsuudenkodistani maaseudulta ja siellä ne solahtivatkin rengin ominaisuudessa muun maailman menoon - ovat melko harmitonta porukkaa, mietin.Leppoisuuttakin oli aika-ajoin, mutta useimmiten kaikkea muuta. Viime kesänä lasten pihapelit oli heille liikaa ja oikeastaan siinä vaiheessa itseltä katkesi kamelin selkä ja samalla avautui itkuhanat. Näihin kuukausiin mahtuu jos jonkin näköistä vaihetta ja vaikeutta, mutta niitä sen kummemmin avaamatta voitte vain kuvitella, että helppoa ei ole ollut. Etenkin, kun lapset ovat joutuneet sijaiskärsijöiksi ja tietenkin vaistoavat heti, jos kaikki ei ole kunnossa ja kokevat olonsa tavalla tai toisella turvattomaksi.Ulko-ovemme sijaitsevat noin metrin päässä toisistaan ja kohtasimme toisemme lähes aina, kun siirryimme ulos tai sisälle. Tilanne kärjistyi lopulta siihen, että meitä ei tervehditty ja sekös on mukava tapa palata kotiin. Reissun jälkeinen kotiinpaluu aiheutti aina ahdistusta, kun emme koskaan tienneet mitä odottaa. Hyviäkin päiviä oli ja mukavaa sekä asiallista rupattelua, mutta tietynlainen arvaamattomuus teki tilanteesta vaikean.Aiemmin syksyllä päätimme, että laitamme asunnon heti myyntiin ja lähdemme hetkeksi vuokralle pohtimaan tulevaa, mutta jokin sai jarruttamaan. Tällä viikolla havahduimme, että naapurista kannetaan muuttolaatikoita ja totta tosiaan, seinänaapurit muuttivat lopullisesti pois! Isompi lapsista hihkaisi spontaanisti, että "vihdoin me saadaan pelata pihassa".Naapureilla on hurjan suuri vaikutus meidän hyvinvointiin ja uskon, että ainakin aika ajoin sitä itse kärsi melko voimakkaista stressin ja ahdistuksen tunteista. Paikassa, jossa pitäisi olla turvallinen ja levollinen mieli.Kerrostaloasuminen on parhaimmillaan yhteisöllisyyttä ja ymmärrystä. Kotiin ja asumiseen liittyy paljon tunteita ja itselle kodin sisustaminen oli hyvin merkityksetöntä, kun perusasiat eivät olleet ihan täysin kunnossa. Ensisijaisesti koti luodaan tunnetasolla. Lapsiperheellisenä sitä arvostaa etenkin vapautta sekä turvallisuutta ja vasta sen jälkeen rakentuu visuaalisesti miellyttävä kokonaisuus. Mikään ei tunnu miltään, jos jokaista liikettä joutuu omassa kodissaan miettimään.Onneksi muut naapurit ovat olleet ihan huippuja ja ilman heitä olisimme taatusti lähteneet kodistamme jo aikoja sitten. Nyt vain toivomme, että uudet naapurit olisi ihania tyyppejä ja ymmärtäisivät etenkin pihapelien päälle. Vink, vink..Tämä sunnuntai on ollut erityisen ihana ja levollinen. Tietynlainen taakka on poistunut hartioilta ja olo on tuntunut kepeämmältä kuin aikoihin.Nyt ei ole kiire mihinkään..