Ongelmanratkaisua asumisjärjestelyllä

Ollaan reilu vuosi eletty keskustan lähellä ja arki on koostunut kerrostaloelämästä. Kaikkine hyvine ja huonoine puolineen. Valehtelisin jos väittäisin, etteikö oltaisi kaivattu omaa pihaa ja sitä, että lapset saisivat liikkua pihapiirissä vapaasti ja turvallisesti. Monta kertaa olen haikaillut Kuopion vanhaan kotiin ja alueen yleistunnelmaa, vaikkakin tässä nykyisessäkin kodissa on ehdottomasti omat hyvät puolensa.Kesällä oli ihanaa pyöräillä satamaan lasten kanssa ja työmatka taittuu tarvittaessa kävellen. Kaikki on nyt lähellä ja asuminen helppoa. Siitä huolimatta veri vetää väljemmille vesille ja tietenkin olisi mahtavaa, jos kukkaron nyörit antaisivat periksi molempien asumisunelmien suhteen - koti lähellä keskustaa, ihanalla omalla pihalla varusteltuna.Aika näyttää mihin lopulta päädymme, mutta jonkinlaisia virityksia saattaa jo olla meneillään..Vanhempani ovat sukupolvelleen uskollisena ihmetelleet, kuinka taas pohdimme asumisen järjestämistä uusiksi. Isäni suorastaan hermostui, kun lapsuudenkodissa keskustelimme aiheesta."Mihinkään ei osata asettua!" Hän sanoi.Meidän sukupolvella kyse ei ole kyvyttömyydestä asettua, vaan ennemminkin kyvykkyydestä ratkaista ongelmat ja siirtyä elämässä kohti uusia ja parempia mahdollisuuksia järjestää arki helpommin.Vielä omat vanhempani ovat saaneet pikkulapsivaiheessa nauttia tai kärsiä omien vanhempiensa välittömästä läsnäolosta. Silloin kun olin pieni saman katon alla asui isäni vanhemmat ja auttoivat arkiaskareissa ja lasten hoidossa. Jo pelkästään työelämän vaatimukset ovat tänä päivänä rutkasti muuttuneet ja monet meidän sukupolven vanhemmista haluavat arjen toimivan työelämän tiimellyksessä mahdollisimman mutkattomasti. Jos siihen pystyy asumisjärjestelyillä hakemaan muutosta, niin miksi emme tekisi niin? Vaihtamalla todellakin joskus paranee.Yhden merkittävän kerran jo vaihdoimme, kun muutimme Kuopiosta Jyväskylään lähemmäs miehen vanhempia ja mahdollisuutta hyödyntää lastenhoitoapua arjen keskellä. Jos on jokin asia jota tässä vaiheessa elämää toivoo asumiselta, niin on pysyvyys ja turvallisuus. Joitakin vuosia taaksepäin asumisen vaateet olivat huomattavasti erilaiset ja niinhän se elämä menee, että toiveet ja haaveet muuttuu tilanteen myötä.Loppuelämän ratkaisuja on lähestulkoon mahdoton suunnitella, sillä koskaan ei tiedä kuinka elämän suunta muuttuu. Tuttavaperhe joutui luopumaan unelmien kodistaan yllättävän avioeron vuoksi ja paatunut keskusta-asuja muutti lähiöön lapsen myötä. Molemmat heistä päättäneet, että aiempi koti olisi se lopullinen.Mitä isääni tulee, niin hän on muuttanut elämässään tasan yhden kerran. Silloin, kun pikkuveljeni ryhtyi vaimoineen lapsuudenkotimme tilan jatkajaksi ja vanhempani muuttivat naapuritaloon. Saattaa olla, että meidän sukupolvi elää muutoksesta ja vanhempamme muuttumattomuudesta.Uskoisin, että isälleni muutos on ollut yhtä hankalaa, kuin minulle ajatus loppuelämän ratkaisuista. - Maru