Niin paljon enemmän hyvää

Silloin kun elämässä on huolta, murhetta ja pohdiskeltavaa, jää blogin kirjoittaminen auttamatta toissijaiseksi.Oman energiatason huomaa palautuvan normaaliksi, kun tekee mieli kaivella kamera kaapista ja kuvailla vähän. Olin erityisen ilahtunut, kun se päivä koitti taas tänään. Viimeiseen kuukauteen on nimittäin mahtunut jos jonkinmoista ajatusta ja myös väsyneitä päiviä. Urheilu on pitänyt alkuvuonna ajatukset raiteilla ja painoa on pudonnut siinä sivussa viitisen kiloa. Mutta ei siitä kuitenkaan sen enempään - halusin vain tulla kertomaan, että joskus synkemmät pilvet painavat myös minun arkea.Bloggaamisen myötä kuvaamisesta on tullut todella rakas harrastus ja sitä huomaa arjessa ajattelevan monia asioita myös kameran linssin takaa; tästä saisi napattua hyvän kuvan.Valokuvan vaikutus voi olla parhaimmillaan voimaannuttava. Pysähtyneestä ja rajatusta kuvasta näkee toisinaan niin paljon enemmän hyvää. Sotkun keskeltä pilkahti kaunis näkymä keittiöön ja sohvalla riehuvat lapset muuttuivat kuvan läpi tarkasteltuna niin suloisiksi, että sydän oli pakahtua.Metelin läpi en meinannut ensin huomata tuota hymyä. Olisi lienee syytä kaivella kamera esiin hieman useammin.. -Maru