Muutosta

Muutimme juhannuksen jälkeen Savon sydämestä Kuopiosta Jyväskylään. Näin lähes puolenvuoden asumisen jälkeen on lienee paikallaan kertoa siitä, että kuinka me olemme sopeutuneet uuteen kotikaupunkiin. Mitä lapset tuumailivat uusista ympyröistä ja uudesta kodista? Onko ollut ikävää?Lienee sanomattakin selvää, että muutto kaupungista toiseen yrittäjänä ja kahden leikki-ikäisen äitinä ei ole mikään läpihuutojuttu. Ja oli minulla lasten lisäksi mukana onneksi myös mies. Thank god!Olemme asuneet jo ennen lapsia Jyväskylässä. Minä muutin tänne miehen perässä ja ehdimme asumaan ensimmäisessä yhteisessä kodissa Jyväsjärven rannalla vuoden verran.Muutimme töitteni perässä viitisen vuotta sitten Kuopioon ja miehen lapsuusmaisemat jäivät Jyväskylään. Miehen kotiseudun kaipuu ajoi meidät takaisin tänne ja minun vuoro oli joustaa. Mikäs siinä - olen aina viihtynyt täällä ja kieltämättä myös lasten isovanhempien läsnäolo kuulosti tähän elämäntilanteeseen erittäin houkuttelevalta!Pojat kaipailivat muuton alkuvaiheessa vanhaan kotiin ja omia kavereitaan. Oma sydän murtui joka ilta, kun vanhempi poika viimeisinä sanoinaan kertoi kaipaavansa vanhoja ystäviään. Pienempi kyseli toisinaan kotimatkalla, että milloin mennään omaan kotiin, siihen oikeaan.Arki on kuitenkin aina samanlaista, eli sen missä hyvänsä. Kun lasten omat tavarat siirtyivät uuteen kotiin, remontti oli tehty ja koti kutakuinkin ojennuksessa, niin lastenkin mieli selvästi asettui tänne. Samalta tuntui itsestäkin. Kesä olikin näin jälkeenpäin ajateltuna yhtä remonttia ja muuttoa. Väysymys tuli näin syksyllä ja syysloma tuli tarpeeseen vaikkakin sen jälkeen tuntui, että viikko ei riittänyt vielä mihinkään.Monet ovat kyselleet, että miltä on tuntunut asua rivitalon jälkeen kerrostalossa. Kivalta. En ole kaivannut omaa pihaa - ulos lähteminen on edelleen helppoa ja nautin itsekin ulkoilusta, joten pakkaamme usein koko perheen mukaan ja lähdemme läheiseen metsään tai leikkipuistoihin. Kesällä pyöräilimme usein satamaan jäätelölle ja keskustan läheisyys mahdollistaa myös kipittelyn kaupungin sykkeeseen.Meidän kodissa on kaksi melko isoa lasitettua parveketta, jotka ajattelin ensi kesäksi sisustella viherhuoneiksi. Viime kesä oli säiden puolesta heikohkonlainen, joten lasitetuilla parvekkeilla vietti mieluusti kahvihetket pienellä sateellakin.Olen saanut muutamia kommentteja liittyen siihen, että kuinka voimme lasten kanssa muuttaa rivarista kerrostaloon? Kukin asuu juuri niin, kuin itse sillä hetkellä parhaaksi näkee - kerrostalokodissa asuminen näin pikkulapsiperheellisenä ei ole lainkaan hassumpaa!En ole koskaan erityisemmin kiintynyt asuinkaupunkiin. Muutin peruskoulun jälkeen Mikkeliin. Sieltä koukkasin Sastamalan kautta Helsinkiin. Helsingistä kipusin hieman ylöspäin Hämeenlinnaan ja sieltä Jyväskylään, Jykylästä Kuopioon ja lopulta takaisin tänne.Helsinki on minulle rakas - kuten on myös Rautalampi ja Kuopio. Vanhempani asuvat Rautalammilla ja sillä on aina erityinen paikka sydämessäni, Helsingissä kasvoin aikuiseksi ja Kuopioon syntyi molemmat lapset ja sieltä sain hyvän startin yrittäjyyteen. Edelleen piipahtelen Kuopioon säännöllisesti tapaamaan ystäviä ja tekemään tietenkin myös töitä.Koti on siellä missä on oma perhe, työ ja arki järjestyy siten, että kaikilla on helppo olla. Jyväskylä on ottanut meidät avosylin vastaan ja olen erityisen kiitollinen siitä, että moni blogiystävä asuu täällä. Myös lapsuudenystävän lenkkiseura on ollut kullanarvoista - lasten isovanhempien apukäsistä puhumattakaan!Elämä järjestyy aina ja yritys siirtyi kätevästi minun mukana Kuopiosta tänne. Omien kontaktien myötä olen saanut hyvin töitä ja toimiston hommaaminen muiden yrittäjien keskuudesta on ollut paras mahdollinen ratkaisu. Pärjääminen on itsestä kiinni ja suun avaaminen mahdollisimman usein on osoittautunut täälläkin varsin työllistäväksi.Kun pitää mielen avoimena niin saattaa käydä jopa niin, että koskaan ei tiedä mitä kivaa sitä elämässä tuleekaan vastaan! *Kuvat: Kerttu/Modernisti Kodikas (käsittely Maru)