Muutoksen määrä on vakio

Ensimmäiseksi kerrottakoon, että blogini ei ole muuttumassa muotiblogiksi, vaikka otsikko ja kuvat saattavat sitä viestiä. Kameran eteen hyppääminen on hirvittävän haasteellista - respectit kaikille muotibloggaajille. Vaikka kameran edessä oleminen onkin haastavaa, niin toisaalta on se myös tavattoman palkitsevaa ja opettavaista. Opettavaista ainakin siitä näkökulmasta, että koko vartalo olisi ihan kiva saada ensi kerralla kuviin. Kenkiä myöten. Terveisiä siis miehelle, joka kuvat nappasi lasten kiemurrellessa ulos vaunuista. Siispä respectit etenkin kaikille perheellisille muotibloggaajille. 

Pari iltaa sitten juttelimme miehen kanssa muutoshalukkuudesta ja hän totesi, että toisinaan kaipaan sitä ehkä hieman pakkomielteisestikin. Pakkomielteisyyttä en myönnä, mutta tunnistan kyllä itsestäni voimakkaan muutoshalun. Näin syksyisin se vyöryy päälle muita vuodenaikoja voimakkaammin.

Kaipaan muutosta. Suorastaan tarvitsen sitä. En pysty elämään aloillani ja kyllästyn helposti. Tämä kaikki on lienee ajanut minut sisustusharrastamisen pariin. Mikä helpotus, sillä todennäköisesti seinän värin vaihtaminen käy huomattasti helpommin, kuin esimerkiksi miehen. Ryhdyin tietenkin heti keittiöpsykologin tavoin pohtimaan omia taustojani ja sitä, että mistä muutoshalukkuus johtuu? Lapsuuteni on ollut tavattoman tasaista ja ensimmäisen kerran muutin 16-vuotiaana, kun peruskoulun jälkeen lähdin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Eikös se niin ole, että lapsuudesta ne syyt lopulta löytyvät, kunhan tarpeeksi kaivelee? On ollut joko liikaa muutosta tai liian vähän. 

Viimeisen kuukauden aikana olen pohtinut paljon blogiani ja sen tulevaisuutta. Oma koti tuntuu toisinaan vieraalta. Olisi valtava halu muuttaa kaikki  (tai ainakin melkein) sisustusratkaisut toisenlaiseksi tai jos totta puhutaan, niin helpompi olisi muuttaa pois ja vaihtaa kotia. Mutta kokonaisuuden kannalta tässä on niin tavattoman hyvä! Minun sisustusmieltymykset eivät ihan vielä pysty ainoana syynä liikuttamaan koko perhettä toisenlaiseen asuntoon. 

Tästä johtuen olen miettinyt toisinaan sitä, että onko minulla blogin puitteissa mitään annettavaa? Jos en itse inspiroidu omasta kodista, niin voinko jakaa inspiraatiota eteenpäin? On mietittävä kokonaisuutta - omaa varallisuutta ja sitä, että kuinka paljon minulla on paukkuja antaa tälle blogille ja kodille? 

Tulin lopulta siihen ratkaisuun, että on. Paljonkin. Itse tykkään lukea blogeja, joihin voin samaistua. Toki myönnettäköön, että lukulistalla on myös sellaisia blogeja jotka ärsyttävät tai muuten tuntuvat kiinnostavilta. Voi tietenkin olla, että minä olen jonkun listoilla samoista syistä. Toteutan sisustusunelmiani niissä puitteissa, jotka ovat minulle mahdollisia. Kaunis koti ja oman itsensä toteuttaminen on jokaisen oikeus ja näistä kumpikaan ei ole esimerkiksi varallisuudesta kiinni. Kompromisseja on toki tehtävä - eniten omassa päässä. 

Uskon, että tämä minun pieni blogi tulee kokemaan jonkinlaisia muutoksia tulevaisuudessa. Mitään portaaliuudistuksia tai muita suurempia ei ole tiedossa, mutta aiheet tulevat taatusti laajenemaan. Te lukijat olette bloggaamisen suola ja olen hirvittävän kiitollinen siitä, että jaksatte olla mukana näissä muutoksissa ja osa teistä on seurannut blogiani jo alusta saakka. Nähneet kehityksen ja kehittymisen ja sisustustyylieni muutokset sekä niiden pysyvyyden.

Aloitin eilen blogipostauksen kirjoittamisen, mutta minulla ei ollut kuvan lisäksi aihetta. Eilinen aiheettomuus lopulta johti tähän postaukseen ja se edellinen on vieläkin ilman tekstiä. Toivoisinkin teiltä ideoita ja ajatuksia aivopierujen hetkiin, kun oma pää lyö tyhjää. Mistä aiheista juuri sinä toivoisit postauksia? Sisustusvinkkejä? Lisää diy:tä? Asiaa yrittäjyydestä tai kenties ihan tavallisesta arjesta? Jotain ihan muuta kuin mitä tähän saakka olet täällä tottunut näkemään ja lukemaan?

Toisinaan sitä on itsekin ihan hukassa sen suhteen, että millaista muutosta kaipaa. 

On vain se tunne, että jotain uutta täytyisi tehdä ja kokea. 

Päätin kuitenkin aloittaa pienestä ja varata ajan kampaajalle.

Jostain se on aloitettava.