Maru ja pojat

Äitiä jostain syystä huvittaa se, että minulla on kaksi poikaa.

"Maru ja pojat." Se aina sanoo ja hihittää päälle.

Minä mietin, että mitä huvittavaa siinä nyt on. Poikia tai ei, niin pääasia että ovat terveitä. Sekään lausahdus ei tosiaankaan ole mikään itsestäänselvyys.

Veelle tuli 7kk täyteen. Aa menettää vähän väliä hermojaan, kun pikkuveli on lähtenyt liikenteeseen ja tulee sotkemaan leikkejä. "Ei Vee osaa kontata, Vee on pieni!" Se sanoo ja selvästi ei pysy vauvan vauhdikkaassa kehityksessä mukana - vastahan se syntyi!

On ollut ihana seurata, kuinka pojat viihtyvät jo nyt toistensa seurassa. Isoveli lohduttaa ja kääntää äitiä helpommin itkun nauruksi. Pohtii, että nyt on varmaan pienellä kakka housussa, kun niin harmittaa. "Ei oo hätää, kohta ollaan kotona." Kuuluu takapenkiltä, kun kauppakeskusreissu venähti liian pitkäksi.

"Äiti rakastaa Aata. Äiti rakastaa Veetä. Äiti rakastaa isiä." Se sanoi eilen.

Ja minä ajattelin, että ei ollenkaan hullumpaa.

Maru ja pojat.