Maalla

Vanhemmat asuvat maalla ja parin kilometrin päässä pikkuveljeni pitää edelleen lapsuudenkodin lehmätilaa. Hiekkatietä ajellessa mielestä pyyhkiytyy viimeisimmätkin työasiat sekä kaupungin turhanpäiväiset kiireet - mieli rauhoittuu väistämättä.

Äitini on se pullatuoksuinen touhottaja ja meitä odottaa aina maaseudun rauhan lisäksi tuoreet leivät ja lämmin ruoka. Täällä on aina eletty sitä elämää, joka on nyt trendikkäimpien hipstereiden mielestä katu-uskottavaa.

Loppukesässä on oma taikansa, kun äidin ja isän kasvimaa on pullollaan herkkuja. Kaupassa ei juuri tarvitse käydä, sillä maitoauto kurvaa pihaan joka toinen päivä ja tuo tullessaan netin kautta tilatut maitotuotteet.

Lapset halusivat vielä pulahtaa uimaan jäätävän kylmään lampiveteen ja näihin aikoihin nautimme vuoden viimeisiä löylyjä oman lammen rantasaunassa. Loppukesän ja alkavan syksyn tuoksu tuntuu tutulta ja ympärillä on hiiren hiljaista.

Lasten mentyä nukkumaan otamme äidin kanssa vielä lasilliset viiniä ja maailma on taas vähän parempi paikka. Näinä päivinä sitä tulee ajatelleeksi, että entäpäs jos pistäisimme oman talon pystyyn tuohon pellon reunalle ja nappaisimme kaistaleen lammen rantaa.Ehkä kuitenkin sellaisen kesä asuttavan, jotta näin syksyisin pääsisimme pimeyttä pakoon kaupungin valoihin.