Lomalla Nuapurissa? / Vieraskynä
Tulin keskiviikkona syyslomailemaan Nuapuriin. Vaikka Marun kanssa yhteistä historiaa on jo miltei kymmenen vuoden ajalta, pystyi tämä rouva aiheuttamaan jälleen kerran ihmetyksen sävyttämiä fiiliksiä. Kaikille on varmaan ollut selvää Marun toimeliaisuus, mutta Marun kohdalla se ei jotenkin riitä kuvaamaan naista tarpeeksi. Etukäteen oli kyllä tiedossa, että Aan, Veen ja hoitolapsi Een ympärillä pyörivä arki ei olisi varsinaisesti lomailua sen varsinaisessa merkityksessä. Oman roolin keveys alkoi melko pian kuitenkin kirkastumaan, kun tajusi, että sunnuntaina, kun Kuopion asema jää taakse, niin hektinen elämä Nuapurissa jatkuu.
Ensimmäinen merkki todellisuudesta kolahti noin yhdeksän aikaan, kun korvatulppien teho ei enää riittänyt nukkumiseen. Tässä kohtaa Marulla arki on jo ollut useamman tunnin käynnissä, toisinaan yöheräämisillä höystettynä. Pöllämystyneenä seuraan, kuinka koko konkkaronkka häviää ulkovaatemeren seasta kohti leikkipuistoa. Aloittelen valmistelemaan päivän ruokahuoltoa. Minun aamupalani on heidän lounaansa. Päivä jatkuu leikin ja ruokailujen tahdittamana. Välissä isommilla yhdet päiväunet, jos tähdet ovat kohdillaan. Pienin nukkuu useammin ja varsin "helposti". Tässä kohtaa Maru ehtisi lepäämään tai jopa nukkumaan, mutta äidin oma aika on tässä kodissa jotain muuta. Kun lapset nukkuvat, huomio siirtyy RIEMUun. Sähköpostit sinkoilevat, yhteistyökuviot täsmentyvät, korumallistot hioutuvat ja some käy kuumana pesu- ja tiskikoneen laulaessa.
Käy mielessä, että mitä tää nainen vetää. Kahvin lisäksi energiaa näyttää kasvattavan polttava intohimo, savolainen sisu ja usko omiin unelmiin. Okei, muutamia merkkejä väsymyksestä (tai ideoiden sinkoilusta päänupissa) näkyy siinä määrin, että Maru kertoo toisinaan asiat varmuuden vuoksi pari kertaa tai kysyy rehellisesti "mitä sä sanoitkaan, kun en keskittynyt kuuntelemaan?" On aika helppoa antaa anteeksi. Samassa tilanteessa ei omissa aivokäyrissä liikkuisi varmaan rahtuakaan. Juuri tätä kirjoittaessani lapset ovat yöunillaan ja nainen pyörii kännykkä käsissään, käy välillä keittiön pöydän ääressä tarkistamassa läppärin, sanoo kolmatta kertaa menevänsä suihkuun ja mutisee mennessään jotain somesta ja instagramista.
Kaikki Marun tuntevat allekirjoittavat, että tämä nainen on tekijä. Ei tuumailija, ei ehkä kovinkaan harkitseva, vaan positiivisuutta, intoa, sydämellisyyttä ja tekemisen meininkiä täynnä oleva nainen. Tärkeän ystävän ja huikean äidin lisäksi on mahtavaa seurata, kuinka mikään ei ole tälle tyypille hidaste ja kuinka määrätietoisesti hän käyttää kaikki tarmonsa hänelle tärkeisiin asioihin - perheeseen ja kolmanteen (RIEMU)lapseen. On se ihme nainen. Tai siis ihmenainen. Ja tohon se palasi viereen istumaan ja selittää olevansa huono suihkussakävijä.
Lähden muutaman tunnin päästä kohti kotia haikein fiiliksin. Aamu vierähti nopeasti aamutoimien parissa ja valitessa toissapäivänä kuvaamiani kuvia. Allekirjoitan edelleen kaiken kirjoittamani, mutta eilen Nuapurissa näkyi ensimmäinen pilkahdus ihmisen rajallisuudesta. Maru kirjoittanee siitä myöhemmin, kuinka täälläkin on päiviä, jolloin kaikki ei todellakaan mene niin kuin Strömsössä.
Marjo