Kyynärpäätaktiikalla kohti Joulua?

Olin vähän tuhma ja avasin ensimmäisen joululahjan. Kiitos vaan appiukko näistä marimekon posliinilusikoista - monta kertaa olen näitä käsissäni pidellyt, mutta en ole raaskinut ostaa. 

Pakettia auki repiessa mietiskelin itseäni ja sitä, että olen aina ollut tavattoman kärsimätön. Viimeaikoina olen tietoisesti pyrkinyt tästä eroon ja yrittänyt ajatella aikuismaisesti. En tiedä, että liittyykö tämä hätäily jotenkin savolaisuuteen, mutta täällä ei osata jonottaa omaa vuoroa. Jonossa pitäisi olla aina ensimmäisenä ja melko usein asenteella kaikki mulle ja heti!

Joulukuun alussa matkustin onnibussilla Helsingistä Kuopioon. Onnibussi kaartoi Kampin bussiasemalla omalle laiturille ja savolaiset ryntäsivät hirveällä tungoksella bussiterminaalin laiturin eteen. Kyynärpäätaktiikalla tungettiin sisään, aikuiset ihmiset! Minä lähinnä keskityin varjelemaan omia tuliaisiani, että ne eivät murskaantuisi savolaisten melskatessa. Viimeviikolla keskustan postissa useampi ihminen ihmetteli, kun kerrankin joutui jonottamaan palvelua muutaman vuoronumeron verran. Kauppakeskus Matkuksen jouluruuhkat on tietenkin ihan omaa luokkaansa, kun omalle autolle ei löydykkään paikka ihan pääovien edestä. 

Toki siinä hätäilyssäkin on omat hyvätkin puolensa - hommat hoituu hyvinkin rivakasti, kun kiinnostusta löytyy. Kuten eilen sunnuntaina, kun kipaisin maalikauppaan ja sutaisin muutamassa tunnissa välitilan uuteen uskoon (kuvassa oleva väri ei täysin vastaa todellisuutta). Vielä en kuitenkaan teille keittiötä esittele, vaikka hätähousumaiselle tyylille uskollisena mieli tekisi. Yritän ajatella aikuismaisen kärsivällisesti ja teen paljastuksen vasta sitten kun kaikki on valmiina. 

Näin joulun alla olisi hyvä ripustaa ne hätähousut narikkaan ja keskittyä nauttimaan elämästä. Todella toivon, että jouluruokaostoksilla ja liikenteessä moni muukin muistaisi tämän - kyllä se joulu sieltä tulla jolkottelee, ilman sitä pahanmielen kyynärpäätaktiikkaa.