Juntti or not?
"Mutta et sä näytä yhtään maalaiselta!"
Totesi vuosia sitten eräs opiskelukaveri, kun kerroin mistä olen kotoisin.
"Ai miltä maalaisten kuuluisi näyttää?" Kysyin, ja ei hän osannut vastata.
En minä viitsinyt Helsinkiin paskaisissa navettahaalareissa lähteä. Vaikka vähän huomionhakuinen olenkin - sitä varten mulla on tämä blogi.
Huom! Paska ei ole maalla kirosana. Lehmänpaska on lehmänpaska, eikä se siitä muuksi muutu.
Stereotypiat viehättää. Itse välttelen leimaamista tiettyyn lokeroon, mutta onhan se nyt vähintään hupaisaa, että tietyt asiat ihmisistä määrittelee koko meidän olemusta niin vahvasti. Ainakin osittain.
"Ei uskoisi, että olet äiti. Ai kahden lapsen äiti?! Et sä näytä yhtään äidiltä." Sanoi tuntematon mies minulle baarissa. Kumma kyllä, mies jatkoi tämän jälkeen lirkuttelua ja ei olisi kuulemma haitannut, vaikka mulla on aviomies ja kaksi alle 3-vuotiasta lasta. Noh, en lämmennyt.
Jäin miettimään, että miltä äitiys nykyään näyttää? Mitä itse mammablogeja seuraan, niin ihanan erilaiselta! Käykääpä vaikka katsomassa Mami Go Go, Mamma rimpuilee ja Oi mutsi mutsi.
Äitiys näkyy minussa siten, että pukeudun suurimmalta osin trikooseen. Mukavuuden halukkuudesta ja käytännöllisyydestä johtuen. Mukavuus ei kuitenkaan poista sitä, etteikö voisi näyttää kivalta. Luottovaatteena arkisin on simppeli tunika/mekko ja laadukkaat legginsit. Mielellään jollain hauskalla kuosilla. Kotimaisen Papun syksyn mallistosta en tilannut lapsille mitään, vaan itselleni parit legsut ja pipon syksyyn. Päälle vielä pehmeä neule ja muhkea huivi - love it!
Mies osti kolmiraitaverkkarit ja pilottitakin. Naurettiin yhdessä, että tyyppi on aivan kuin Jare&VilleGalle. Just ne molemmat. Tietääkö joku muka oikeesti, että kumpi on kumpi? Junttia, mutta hirveen trendikästä. Kuulemma. Itse en ole vielä päässyt pilottitakki-/kolmiraitaverkkaritraumasta, kun teininä seisoin verkkareissa piskuisen kylämme grillillä ja haukuimme naapurikunnan pilottitakkisia amiskundeja. Oli viikset ja kaikki. Enpä olisi silloin arvannut, että mun tuleva mies käyttää molempia.
Lasten mielestä äidin kuuluu näyttää aina tietynlaiselta. Sellaiselta tutulta ja turvalliselta. Vähän puklua vaatteissa ja likainen tukka. Kävin viikko sitten kampaajalla ja kotiin tullessa parivuotias purskahti itkuun. Hetken vakuuttelun jälkeen ymmärsi, että se tuntematon tyyppi oli kuin olikin äiti.
Lähdin perjantaina reissuun ja arkiaamuista poiketen föönailin hiuksia. "Meneekö äiti töihin?" Hauskaa, että osasi kysyä noin, sillä enhän minä ole käynyt töissä lähes vuoteen. Jokin poikkeava aamurutiini tai hieman paremmat vaatteet saa esikoisen pasmat sekaisin. Olo ei tunnukaan silloin ihan niin turvalliselta.
Minä näytän lapsen silmin lähes joka päivä siltä samalta, tutun turvalliselta äiskältä. Hiekkalaatikkoäitien/isien silmin todennäköisesti aika tylsältä ja tavalliselta ja miehen näkökulmasta varmaankin upealta. Jep, everyday!
Enivei. Silmä tottuu. Ehkä minäkin opin tykkäämään miehen Jare&VilleGalle tyylistä, vaikka vieläkin mieleen tulee vesantolaiset amiskundit vuosituhannen vaiheesta. Ja mitä tähän mun uuteen hiustyyliin tulee, niin näytän aivan samalta kuin oma äitini kolmekymppisenä.
Sellaiselta ihan tavalliselta,
maalaistalon emännältä.