Jotain voisin kertoa

instagram @berryleena

Uusia lukijoita on kertynyt Nuapurissa -blogiin tasaisesti ja se jos jokin ilahduttaa kovasti! Oikeastaan enemmän vielä ilahduttaa kommentit, joita jätätte vierailustanne. Kiitos jokaisesta. Pitkään seuranneet ehkä tietävät jo jotain minusta, mutta ajattelinpa hieman aukaista itsestäni (ja blogista) myös uusille lukijoille ja miksei pidempään seuranneillekin. 

Aloitin blogin kirjoittamisen 2013 syksyllä ja kirjoitin jonkin aikaa nimimerkillä Marjukka. En myöskään julkaissut kuvaa itsestäni, sillä halusin pysytellä työnkin vuoksi anonyyminä. Myöhemmin nimimerkillä kirjoittaminen alkoi tuntua typerältä, kun oikea nimeni ja blogi yhdistettiin lehdessä. En nykyäänkään kerro hirveästi yksityiselämästä, melko pinnallisia kuulumisia lukuunottamatta. Aika vähän blogissa näkyy myös kuvia minusta - instagramissa sitten enemmän. Tässä kuitenkin olen, terve!

Leipätyöni olen tehnyt lastensuojelun parissa ja nauttinut työstäni kovasti. Blogi on tuonut tervetullutta pinnallista vastapainoa työlle ja lapsiperheen elämälle. Jotta näinä ruuhkavuosina ei jäisi lainkaan luppoaikaa, perustin sisustamisesta innostuneena oman pienen yrityksen sisustusRIEMUn. Sisustustöitä on ollut tähän asti juuri sopivasti ja ajatuksena onkin tehdä oman yrityksen töitä oman jaksamisen ja intressien mukaan.

Muutimme Kuopion Saaristokaupungissa sijaitsevaan rivitaloasuntoon joulukuussa 2012 ja äitiyslomien aikaan ja vähän sen jälkeenkin olen sisustanut ja pintaremontoinut kotimme nykyiseen kuntoon. Ensimmäinen poikamme syntyi maaliskuussa 2013 ja toinen jouluna 2014. Täytyy sanoa, että nautin hirmuisesti kahden pienen pojan kanssa elämisestä ja eipä tuo kolmaskaan mitenkään kovin isokokoinen ole - ihana hänkin.

Päivät täyttyvät tällä hetkellä poikien kanssa touhuamisesta ja huushollin ylläpidosta. Sisustaminen tekee kotona olemisesta mielekkäämpää ja pienet projektit ovat osoittautuneet tämän kotiäidin henkireiäksi - minun omaksi jutuksi. Nyt kun rivari on lähes kokonaa pintaremontoitu, niin huomaan harhailevani lähes päivittäin oikotiellä etsien vanhaa omakotitaloa. Haluaisin aloittaa kaiken alusta. Tehdä asiat kunnolla ja harkiten. Löytää koko kodille yhteisen linjan nyt, kun tiedän mitä haluan. Tähän asti sisustaminen on ollut jonkinlaista haparointia ja oman blogin kautta olen saanut jäsenneltyä oman tyylin - joka taitaa olla mukava sekamelska vähän kaikkea. Niin, ja siinä vanhassa talossa olisi taatusti minulle elämänmittaista puuhasteltavaa.

Rakastan marimekkoa, graafisia kuvioita, retroa, mustavalkoista, skandinaavisen selkeäitä linjoja, kirkkaita perusvärejä, pientä hulluttelua ja pelkäämätöntä kokeilua.

Persoonana olen kutakuinkin aika helposti lähestyttävä, puhelias ja mies todennäköisesti sanoisi tempperamenttiseksi. Tempperamenttisuus ei välttämättä tarkoita räjähdysalttiutta, vaan sellaista tietynlaista topakkuutta tarttua toimeen. Olen ennemmin tekijä kuin tuumailija - niin hyvässä kuin pahassa. Tietynlainen keskeneräisyys häiritsee, mutta joissain asioissa olen myös todella suurpiirteinen. Olen sovittelija ja luovija. Inhoan konflikteja ja en jää märehtimään asioita pitkäksi aikaa. En osaa mököttää tai olla pitkävihainen. Luotan ehkä hieman naiivisti siihen, että kaikki asiat voi selvittää puhumalla. Rentoudun urheilemalla ja nautin kirppareilla kiertelystä. Kesällä paras paikka on maaseutu. Luulin pitäväni hiihtämisestä, mutta näin aikuisena totesin, että olen oikestaan aina inhonnut sitä.

Olisi kiva kuulla jotain myös sinusta!