Hellä hanuri ja muita tärkeitä

Olen tosi pahoillani, että en ole kirjoitellut sinulle aikoihin. Nykyään, kun sitä ollaan toisillemme saatavilla lähes päivittäin, niin parin viikon tauko tuntuu ikuisuudelta. Myös minulle. Mutta niin se vain pari viikkoa hujahti ja kommenttikenttään vastaaminen on roikkunut saman ajan. Ihan on hävettänyt ja olet ollut mielessä paljon. 

Ensi viikon viikonloppuna järjestetään täällä Kuopiossa Designmarket -tapahtuma ja kaikki ylimääräinen aika on mennyt sen parissa. Ollaan siivottu vanhaa metallityöpajaa keuhkot metallipölyssä ja kaiken muun ajan olen tehnyt töitä. Ja nettisivuja. Ja vastaillut sähköposteihin. Ja hieronut blogiyhteistöitä. Ja siivonnut terassia. Ja purkanut yhden aidan. Ja pitänyt poikia hyvänä. 

Siinäpä sitä onkin puuhaa parille viikolle. En valita. On ollut tosi mukavaa! 

Maanantaina mies otti pojat ja lähti reissuun. Minä olen ollut yksin kotona koko viikon. Hiton outo fiilis, mutta aika on kulunut tosi nopeasti. Lapset olemassaolollaan kivasti katkaisee työnteon, sillä olen yksinollessa vääntänyt 14 tuntista työpäivää. Ei yksinkertaisesti ole ollut mitään muuta tekemistä ja syytä olla tekemättä. Onneksi pojat tulee huomenna kotiin, niin loppuu tämä hulluus! 

Varasin vielä sopivasti tälle viikolle kirpparipöydän. Siis tälle viikolle, kun miehellä on auto Tampereella. Olen näppärästi käynyt pyörällä järjestelemässä myyntipöytää 10 kilometrin päässä ja liikkunut bussilla sekä kävellen paikasta toiseen. Jos matkoihin menee kutakuinkin puolet työajasta, niin se ei ole lienee ihme, että päivät ovat venähtäneet neljätoistatuntisiksi. Mutta mikäs siinä, kun siihen on mahdollisuus. Olen nauttinut hurjasti pyöräilystä, vaikka ahteri onkin kärsinyt melkoisesti alkuviikon mankeloinnista. 

Tiesitkö, että kirpparimyyntiä pystyy nykyään seuraamaan reaaliaikaisesti netistä! Kauhean koukuttavaa puuhaa ja olen vähän väliä tarkkailemassa, että joko terassipöytärahat on hankittu. Lähellä ollaan jo!

Poikia on kyllä jo kauhea ikävä. Siis ihan kauhea ikävä. Aloitin aamun katselemalla videoita pienistä reissulaisista. Tämä alla oleva kuva on muuten Bellaphoton Sallan kamerasta. Otettiin yksivuotiskuvien yhteydessä perhekuvat meistä kaikista, ihan täällä kotosalla. Tulipa muuten tosi ihania ja iloisia kuvia! Tästä kuvasta on osa perheestä rajattu pois. Mies kun ei halua esitellä vauvavuosien jälkeisiä silmäpussejaan julkisesti täällä blogin puolella. Ymmärtäähän sen.

Mitä sulle muuten kuuluu, kun ei olla aikoihin oltu yhteyksissä? Tai jos ei olla koskaan oltukaan, niin olis kiva kuulla sinusta jotain, että ei mene ihan yksipuoleiseksi tämä kuulumisten vaihto. 

Kuullaan taas pian ja aurinkoa torstaihin!

Maru

P.S. Kuvassa oleva korvikset on mun omat lempparit, eli RIEMUpuotin mustavalkoiset satteet.