Asumisen vaakakupissa

Viime keväänä tieto Jyväskylään muutosta tuli yllätyksenä ja jouduimme pikaisesti tekemään päätöksiä uudesta kodista. Vuokralle muuttaminen väliaikaisratkaisuna ei ollut vaihtoehto, sillä vuokrat vastaavan kokoisissa asunnoissa ovat melkoiset ja meille oli itsestäänselvää, että haluamme pelata omaan pussiin ja lyhentää vuokran maksun sijaan omaa lainaa. Samalla saamme rauhassa miettiä mitä asumiselta tahdomme.Asuinauleen päättäminen ei ollut ihan niin helppoa ja kuten tiedätte, arjen järjestämisen kannalta sillä on valtavan suuri merkitys. Asuimme Jyväskylässä ennen lapsia ja siihen aikaa asumista ei tosiaankaan tullut mietittyä lapsiperheen näkökulmasta. Kaupungin laitamien lapsiperhelähiöt olivat siis melkolailla vieraita ja valitsimme kodin kutakuinkin kartan perusteella - työpaikkojen sekä päiväkodin välimaastosta.Päätimme asettautua toistaiseksi tähän pohtimaan tulevia liikkeitä pysyvämmän kodin tiimoilta. Kuinka haluamme asua? Millaisessa kodissa ja millä asuinalueella? Haluammeko rakentaa oman vai kunnostaa vanhempaa? Millaisista ratkaisusta me todella haaveilemme asumisen suhteen? Keskusteluissamme on vilahtanut niin keskusta-asuminen vanhemmassa kerrostalokodissa, uuden tehoneliöillä varustetun pikkukodin rakentaminen ja vanhemman talon kunnostus unelma-alueelta.Entistä enemmän olemme pohtineet myös ekologisuutta asumisen suhteen. Olisimmeko valmiita tekemään suuriakin kompromisseja ja asua melko vaatimattomasti ja nykymittapuun mukaan myös melko ahtaasti?Ahtauskin on toki suhteellista, mutta näillä leveysasteilla tämän kokoisessa perheessä neliömäärät jäävät henkilöitä kohden keskimääräistä pienemmiksi.Olemme tehneet myös joitakin periaatepäätöksiä, kuten että emme halua omistaa kahta autoa. Yhdellä pitää pärjätä ja julkisen liikenteen täytyy tarvittaessa toimia. Nykyisestä kodista pääsee näppärästi pyöräillen tai kävellen keskustaan ja moni hyvä asia kumoaa pari vähän huonompaa - kuten pihattomuuden, jota kieltämättä olemme vähän kaivanneet.Esikoinen täyttää tänä keväänä viisi ja pikkuhiljaa mieleen on hiipinyt koulunaloitus ja sen tuomat muutokset myös asumisen valintoihin. Kun lapset alkavat liikkumaan vapaammin, niin kodin suhteen turvallinen ympäristö tulee entistä tärkeämmäksi. En ole täysin vakuuttunut siitä, että tämä nykyinen sijainti olisi paras mahdollinen vaihtoehto.Ensimmäistä kertaa itsellä on olo, että tulevat päätökset tulevat olemaan niitä pidempiaikaisia. Nyt on kuitenkin hyvin aikaa pohtia tulevia ratkaisuja ja nauttia tästä nykyisen kodin helppoudesta ja asumisen vaivattomuudesta. Tässä vaiheessa nostamme ne asumisen arvotuslistalla hyvin korkealle - hetken päästä tilanne voi tietenkin olla aivan toinen. Kun lapset kasvavat, niin asuminen ja sen tarpeet muuttavat jatkuvasti muotoaan. Ja tottapa on sekin, että loppujen lopuksi nämä pienet asuvat meidän kanssa melko vähän aikaa.Olisi kiva kuulla, että kuinka te olette päätyneet asumaan nykyisessä kodissa ja jouduitteko tekemään asumisen suhteen kompromisseja? Asutteko väliaikaisratkaisussa, unelmien kodissa vai ahtaasti, mutta ihanalla paikalla?-Maru