Artekin pöytä neljälläkympillä

vanhaartek.png
Olen aina ajatellut, että en ole todellakaan se tyyppi, joka löytää designia kirpparilta. Ja vielä tosi halvalla. En ollut tälläkään kertaa, sillä tämä aarre ei tullut vastaan kirpparilla, vaan oikeastaan Kuopion yliopistollisella sairaalalla. 
Olin menossa keuhkokuumekontrolliin ja törmäsin labrassa vanhaan työkaveriin, joka kertoi muuttavansa piakkoin ulkomaille. Työkaveri kertoi myyvänsä asunnon lisäksi koko irtaimistonsa ja muistin hänen joskus kertoneen, että oli ostanut päiväkodin huutokaupasta kympillä Artekin pyöreän ruokapöydän. Vaivihkaa tiedustelin, että aikoisiko ystävä luopua myös pöydästä. Yhteistuumin sovittiin, että neljäkymppiä maksan ja tulen kotiovelta hakemaan. Ystävä jäi voitolle ja minä tulin onnelliseksi edullisesta löydöstä. Sovittiin vielä, että hänellä säilyy osto-oikeus, jos joskus haluan pöydästä luopua. Hyvä diili.
Ystävä kertoi myös ikävistä uutisista, jonka vuoksi istui sairaalan laboratorion jonossa. Pöydän äärellä istuessa olen usein ajatellut häntä ja toivonut parasta. Lämminsydämiselle ja elämäniloiselle ihmiselle toivoo samaa valoa ja iloa, jota hän on taatusti minun lisäksi antanut omasta itsestään monelle muulle. Kaikkea hyvää sinulle toivon, koko sydämestäni. ♥

Previous
Previous

Mitä jäi mieleen asuntomessuilta?

Next
Next

Lupaus syksystä