200 vuotta myöhemmin // Kehto

Esikoisen kohdalla tämä vanha kehto oli pelastus. Auttoi selviämään monesta unettomasta yöstä, sillä vauvaa ei tarvinnut kanniskella puoliunisena, vaan se tyytyi hellään keinutteluun. Itse pystyin makaamaan omassa sängyssä ja välillä torkahtamaan, käsi vaistomaisesta jatkoi tuudittelevaa liikettä ja vauva pysyi tyytyväisenä.

Kehto on peräisin mummini lapsuudenkodista ja ikää sillä on mitä ilmeisemmin kutakuinkin 200 -vuotta. Aika monta vauvaa on tämä kehto keinutellut uneen ja pian se pääsee taas arvoiseensa käyttöön.

Aika rakeisia nämä kuvat (minullakin). Pimeää on. Onneksi lumipeite tuo hieman valoa ja lohdutusta tähän pimeään.